Vuoristossa, rannikolla, viidakossa - sekä radioaalloilla

Jos sattui olemaan Jepelacion paikallisradio Moderna radio eilen jotenkin ihmeen kaupalla päällä, niin saatoit kuulla kommenttini Wayra Punku -nimisestä paikalliskulttuurin edistämisprojektista. Täydellisenä yllätyksenä tuli haastatteluun osallistuminen kyllä minullekin. Eilen aamulla saavuin Moyobamban kaupunkiin, samalla ensi visiitille Amazonin sademetsiin. Perun Amazonia on koko maailman monimuotoisimpia alueita. Perussa on esimerkiksi kaikista maailman maista suurin määrä eri lintulajeja. Moyobamban lempinimi taas on The City of Orchids eli täältä pitäisi löytyä eri orkidealajeja roppakaupalla, jopa 3500 eri lajia alueella alkuperäisenä. Moyobamba kiinnosti kohteena ensisijaisesti sen vuoksi, että halusin tulla tänne tutustumaan organisaatioon, jota minulle myös ehdotettiin yhdeksi mahdolliseksi harjoittelupaikaksi täällä Perussa. Organisaatio tekee monenlaista työtä ja tuo projekti, josta radiohaastattelu tehtiin, on yksi niistä. Tulevina päivinä opin varmaankin enemmän toiminnasta.

Moderna radio

Bussimatkaevääksi keitettyjä kananmunia katumyyjältä

Viime vuorokausina on tullut kulutettua bussin penkkiä oikein huolella. Torstai-iltana lähdin matkaan Huarazista ja perjantaiaamuna saavuin rannikolle Trujillon kaupunkiin. Päätin lähteä vielä saman päivänä muutaman kaupungilla vietetyn tunnin jälkeen jatkamaan matkaa tänne viidakkoon, matka kesti noin 16 tuntia. Bussilla matkustaminen on täällä hyvin toimivaa ja mukavaakin, kun penkit saa lähes makuuasentoon. Ainoastaan ihan liian kovalla, ilman äänenvoimakkuuden säätömahdollisuutta, esitettävät elokuvat matkan aikana välillä häiritsevät.

Trujillon plaza - tänne palaan vajaan viikon päästä

Täällä päätetään Trujillon asioista

Suurin osa viimeisistä parista viikosta tuli vietettyä Huarazissa. Ja siellä reissu alkoi sisäisellä matkalla. Osallistuin reilun viikon pituiselle retriitille, joka oli aikalailla kokonaista puhdistautumista sekä sisäisen maailman kohtaamista ja prosessointia. Puhdasta ilmaa, hyvää pitkälti paikan päällä kasvatettua ruokaa sekä luonnon lääkkeitä. Lopputuloksena ainakin keveyttä olotilaan ja luottamusta elämään. Majapaikka oli noin 3700 metrin korkeudessa ja saapuessa sen kyllä tunsi. Hengästytti ja päätä särki. Mutta paikka oli myös hengästyttävän kaunis. Ympärillä kohosi vuorenhuippuja ja vuoristopuro virtasi pihan poikki. Yhden vuorenhuipun yritin myös saavuttaa, mutta tällä kertaa ei puhti riittänyt. Huarazissa oli sadekausi päättymässä ja kevät koittamassa, joten aurinko helli lähes koko ajan. Huaraz ei ole kovin suuri kaupunki, noin 200 000 asukasta, mutta laskeutuminen kaupunkiin vuorille vetäytymisen jälkeen oli aikamoinen ärsykkeiden yliannostus. Huarazissa olisi tarjolla vaikka kuinka paljon kiinnostavia retkiä ja vaelluksia, mutta vietin pari päivää rauhassa jatkosuunnitelmia hahmotellen ja yhteyksiä pidellen. Jäi tekemistä toisellekin kertaa.

Nyt kun on tullut jo vähän kierreltyä näitä Perun eri kolkkia tuntuu, että alkaa mennä vuodenajoista ihan sekaisin kun ne vaihtelevat niin paljon tämän maan ja kohtalalaisen pienenkin alueen sisällä. Rannikolla on alkamassa talvi eli sateisempi ja harmaampi kausi kun vuoristossa ja viidakossa sadekausi on päättymässä ja kesä alkamassa. Täällä Moyobambassa viettelen nyt muutaman päivän ja sitten tuleekin reissukaveri Limasta Trujilloon ja jatketaan matkaa pohjoiseen kohti Ecuadoria yhdessä.

Tänne kelpasi vetäytyä

Tuonne oikealla olevalle kumpareelle yritin kiivetä, noin 5000 metriin, mutta puolitiehen jäi

Hoplaa!

Niin jäi hiukan haikein mielin Lima taakse. Tänä aamuna heräsin uusista maisemista. Raikasta ilmaa, viileetä ja kosteeta, mutta aurinko alkoi pilkistää pilvien ja vuorenhuippujen takaa. Yö bussissa mutkaisilla teillä hatarasti torkahdellen. Nyt olen paikassa nimeltään Huaraz. Vetäydyn nyt ihan oikeasti vuorille meditoimaan reiluksi viikoksi. No eiköhän siellä muutakin tule tehtyä kuin vain meditoitua, mutta paikallaanolo ja rauhoittuminen tässä välissä tehnee hyvää. Ja etenkin se, että tarkoitus on viettää tulevat päivät täysin ilman puhelimia ja tietokoneita.

Jotain päättyy, jotain alkaa

Ja niin tuli päätökseen työharjoittelu Shamassa. Viimeiset viikot olikin melkoisen työntäyteisiä vielä. Järjestelin asioita ympäristökasvatusprojektin parissa, viimeistelin alustavaa suunnitelmaa tai ainakin ehdotuksia koko vuoden aktiviteeteista, viestittelin suomalaisen koulun kanssa kun vaihdettiin kuvia ja tietoa toiminnoistamme, jotta projektiin saatiin kansainvälistä näkökulmaa, lähettelin tiedusteluja rahoitukseen liittyen ja koitin kovasti miettiä mitä sen asian suhteen vielä voisi tehdä, saa nähdä jatkanko sitä hommaa vielä töiden päättymisen jälkeenkin. Koulun oppilaille annettiin myös tehtävä lauantaina 29.3. olleen Earth Hour:n liittyen, heidän tuli ottaa kuvia energiansäästötoimenpiteistä kotonaan ja kirjoitella ideoita miten säästää sähköä ja vettä. Hienoja dokumentaatioita saatiin siis iso läjä ja eri luokka-asteilta valittiin parhaita töitä palkittaviksi. Viimeisenä päivänä pidin vielä koko koululle lyhyen tuokion projektiin liittyen ja sain pienen läksiäislahjan ja paljon lämpimiä haleja. Hyvät, vaikkakin vähän sekavat fiilikset oli lähdön jälkeen. Menen Shamaan kyllä vielä käymään tällä viikolla ja varmasti uudestaan vielä ennen Suomeen paluuta kesäkuussa. Paljon opin siellä, täytyy kirjoitella mietteitä koko kokemuksesta vielä lisää.

Viime lauantaina istuttiin iltaa ystävien ja tuttavien kanssa työharjoittelun päättymisen ja reissuunlähdön kunniaksi. Vielä tämän viikon vietän Limassa, mutta sitten ainakin joksikin aikaa karistan Liman pölyt ja saasteet olkapäiltä, nappaan rinkan selkään ja lähden katsastamaan Perun muuta antia. Vielä en tosin tiedä minne, mutta eiköhän se reissufiilis ala tästä kohota kun muutaman päivän päästä hyppää bussiin ja pääsee sukeltamaan ihan toisennäköisiin maisemiin.