Vesipäivää ja ekokyläilyä

Día Mundial del Agua

Onkin jo tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Ei ole tällä hetkellä nettiä asunnossa, joten se on vähentänyt verkossa vietettyä aikaa. Töissä on ehditty aloittamaan ympäristöprojektia oppilaiden kanssa. Pidin esitelmää ihan yleisesti kestävästä kehityksestä ja järjestettiin aktiviteettia viime lauantaisen maailman vesipäivän yhteyteen. Oppilaat toivat kouluun mukanaan pullolliset kierrätettyä vettä, eli esim. riisin tai vihannesten pesuun käytettyä vettä, ja sillä lähdettiin joukolla kastelemaan kadunvarsien kasveja. Hauskaa, konkreettista toimintaa, jonka myötä veden tärkeyttä ja hyödyntämistä saatiin havainnollistettua. Tällä viikolla oli toinen opetustuokio ja toimintaa lauantaisen Earth Hour kampanjan kunniaksi.

Viime viikonloppuna tein visiitin Liman lähellä sijaitsevaan ekokylään. Oli kiva päästä rauhalliseen, vehreään ympäristöön meren äärelle pariksi päiväksi. Paikka oli kuin keidas muuten kuivassa ympäristössä. Tunnelma oli leppoisa. Ohjelmaan kuului mm. meditaatiota, aromaterapiaa, joogaa, vesipäivän juhlintaa ja hyvää ruokaa. Kylää pyöritti pääosin perulaiset, mutta siellä oli jonkun verran vapaaehtoisia ulkomaalaisia tekemässä töitä. Joskus olisin ehkä juurikin tuonkaltaisesta paikasta haaveillut asuinpaikkana, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaupungissa asuminen viehättää kuitenkin enemmän. Mielenkiintoista oli käydä visiitillä.

Viikon verran enää töitä jäljellä ja sitten olisi tarkoitus lähteä tutustumaan Perun muihinkin kolkkiin, ehkä naapurimaiden puolelle pistäytymään myös. Tuntuu, että elämä on kivasti asettunut jo Limaan ja kyllä sitä vähän pidempäänkin olisi voinut vielä paikallaan olla. Kaikin puolin tosi intensiivinen kokemus täällä oleminen on, vähän kuin elämä-tiivistettä, kokemuksesta riittänee ammennettavaa rutkasti vielä Suomeen paluun jälkeenkin. Mutta nyt ollaan vasta suunnilleen puolessa välissä. Suomeen paluu tuntuu vielä kaukaiselta.

Ekokylän asumuksia

Ja puutarhaa. Osa rakennuksista oli tuollaisia tötteröitä.

Sumuisia vuoria

Jep, aikamoista hulinaa on Shamalla nyt koulujen alettua. Koululaisia on 3-vuotiaasta alkaen meidän yläasteikäisiin saakka. Suurin osa on jo aloittanut koulupäivän kun saavun kahdeksaksi ja suurin osa myös jatkaa vielä sen jälkeen kun neljältä lähden. Ohjelmaa on tosiaan aamusta alkuiltaan saakka ilmeisesti koska on parempi että lapsille ja nuorille on jotain ohjattua toimintaa, ettei vanhempien tarvitse huolehtia mitä he iltapäivisin tekevät. Koulun alettua olen ollut availemassa ovea ja tervehtimässä saapuvia oppilaita. Ja nyt on ollut aikaa työstää ympäristöprojektiakin, tosin jonkun verran tarvitsen siihen myös Shaman henkilökunnan apua ja siihen ei ole oikein nyt ensimmäisinä viikkoina liiennyt heiltä aikaa. Kiirettä pitää mm. siksi kun muutama opettaja lopetti työnsä heti alkumetreillä ja uusia ei ole vielä saatu palkattua. Täällä tapahtuu muutoksia alinomaa henkilökunnan kanssa, ihmisiä lähtee ja uusia tulee, välillä vain päiväksi ja välillä onneksi pidemmäksikin aikaa.

Viime viikonloppuna lähdin ensimmäistä kertaa Liman ulkopuolelle vuoristoon vaeltamaan. Vuoristossa on vielä sadekausi menossa ja kosteasta säästä päästiin nauttimaan vaelluksellakin. Harmi, koska paikka oli upea ja maisemat olisi varmasti olleet vaikuttavia, mutta sumun takia välillä ei montaa metriä eteensä nähnyt. Vaellus suuntautui Palacalan vesiputoukselle. Kiipeäminen sinne kesti noin 3,5 ja alastulo 2,5 tuntia. Kivaa oli viettää aikaa luonnossa, pariin kuukauteen ei kunnolla luontoon olekaan päässyt. Sumuisesta säästä huolimatta mieli taas ehkä vähän selkiytyi retken aikana, fyysisellä rasituksella ja luonnolla tuppaa usein olemaan sellaisia vaikutuksia.

Sumuiset putoukset

Ihan just takaisin alhaalla

Hassut aasit

Väsymystä ja muutama merileijona

Viime aikoina on tullut otettua aika rauhallisesti. Ollut väsymystä ja tarve olla itsekseen. Sulatella kaikkea tähän asti tapahtunutta. Töissäkin on ollut nyt aika yksipuolista niiden kirjojen korjaamisen kanssa. Tänään tuli se homma valmiiksi, joten toivottavasti nyt ehdin taas keskittymään enemmän ympäristökasvatusprojektiin. Ikinä ei kyllä tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan. Hommat saattaa muuttua jos onkin jotain kiireellistä tehtävää, usein se tarkoittaa tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen tai ihan vaan siivousta. Tällä alueella on niin kuivaa, että hiekkapölyä kertyy kaikkialle jo päivässä pieni kerros, joten puhtaanapitämistä riittää. Koulut alkavat keskiviikkona ja tänään jo oli paljon uutta väkeä hommissa Shamalla. Saa nähdä millainen hulina on kun reilu 200 oppilasta kirmaa takaisin kesälaitumilta koulun penkille. 

Viikonloppuna kävin katsomassa Limaa mereltä käsin, ja samalla Liman edustalla olevia saaria. Jotkut saarista oli vielä aika hiljattain osa mannerta, mutta noin 400 vuotta sitten maanjäristyksen yhteydessä irtautui muutaman kilometrin päähän saariksi. Saarilla ei ole vakituista asutusta, mutta yhdellä on mm. joku presidentin residenssi ja toisella on ollut aikaisemmin vankila. Saarilla asuu valtavat määrät lintuja ja parilla pienehköllä saarella muutaman tuhannen merileijonan yhdyskunta. Se oli kyllä aikamoinen näky, saaret oli suurelta osin merileijonien peitossa ja ne kiipesivät jyrkkääkin kallioseinämää kohtalaisen ketterästi ylöspäin ja leikkivät tietysti meressä vallattomasti. Kuulemma saarilla on pieni määrä pingviinejäkin, niitä ei harmi vaan tullut bongattua.

Islas Palominas ja merijellonat