Ekan viikon elämää

Viikko on vierähtänyt vauhdilla. Toisaalta se tuntuu lähes ikuisuudelta. Kun melkein koko ajan tulee eteen jotain uutta, on helppoa olla vaan ja vastaanottaa ja ihmetellä, keskittyä asioihin jotka juuri on käsillä. Ottaa päivä kerrallaan, kun ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Mielellä on samaan aikaan kova työ luoda uusia konsepteja ja liittää uudet asiat olemassa oleviin rakenteisiin. Siksikin on melko väsynyt olo aina päivän päätteeksi.

Heti saapumisesta seuraavana päivänä menin tutustumaan työpaikkaani Centro Shamaan http://www.centroshama.org.pe/. Keskukseen kuuluu koulu, jossa on tällä hetkellä kesäloma-aika, joten juuri nyt ei ole opetusta, mutta ensi viikolla alkaa loma-ajan ohjelmaa lapsille, joten siitä alkaen on enemmän hulinaa. Koulu on yksityinen, täällä suuri osa lapsista käy yksityistä koulua. Koulun lisäksi Shamaan kuuluu keskus, jossa asuu 5-10 poikaa, jotka ovat aikaisemmin asuneet kadulla, mutta asuvat nyt keskuksessa ja käyvät koulua tai tekevät töitä ja elelevät normaalia elämää. Keskuksen johtaja on aika tiukka señora, tekee työtään sydämellä. Kaiken kaikkiaan Shama on tiivis yhteisö hyvine ja huonompine hetkineen, näin ensivaikutelman perusteella.

Poikien lisäksi keskuksella hoidetaan ja asuu tällä hetkellä 5 alle vuodenikäistä vauvaa, joiden vanhemmat eivät ole pystyneet heistä huolehtimaan, he asuvat siellä väliaikaisesti kunnes heidät toivottavasti adoptoidaan. Minun työni tällä ekalla viikolla onkin ollut avustaminen vauvojen hoidossa, ihan uutta hommaa mulle. Aika kivaa on ollut vaan vastaanottaa tehtäviä ja toimia ohjeiden mukaan. Ensi viikolla saan muitakin hommia, alan mm. opettamaan englantia, joka on osa loma-ajan ohjelmaa.

Täällä on nyt kesä ja aurinko paistaa kuumasti, etenkin kun täällä alueella on tosi kuivaa ja tosi vähän kasvillisuutta, on paahde välillä aikamoinen. Lima on kaupunki, jossa ei käytännössä ikinä sada, paitsi kuulemma vähäistä sumutepullosadetta silloin tällöin ja kosteutta on kyllä ilmassa. Tänään taivaalle kerääntyi kuitenkin pilviä ja sain jopa muutaman ihan oikean pisaran päälleni töistä lähtiessä, oikein virkistävää.

Juuri parhaillaan tämän viikon ja viikonlopun aikana täällä on vietetty tämän kaupunginosan, San Juan de Luringanchon, synttärijuhlia. Aikamoiset karnevaalit on ollut kun niitä vietetään kaikkiaan neljän päivän ajan. Paikalle on tullut tivoli ja lavalla on jos jonkinlaista esitystä. Tänään kävin katsomassa paikan päällä paikallista tanssia ja musisointia, kiva kuulla vähän lattarirytmejä.

Ja sain vihdoin napattua myös muutaman kuvan.

San Juan de Lurigancho 47-vee, jee!

Perinteinen näkymäkämpänikkunasta -kuva

Asuintaloni on tuo valko-vaaleanpunainen tuolla oikealla

Sisäänkäynti kotiin

Kotikatua