Kaaosta ja kiertelyä

Työpaikalla

Tällä viikolla pidin ensimmäiset englannin oppitunnit. Miten meni? "Ihan totaalinen katastrofi", oli ekat ajatukset tunnin jälkeen. Olin valmistellut tuntia, ajattelin että aloitellaan tosi simppelisti ja esittäydytään ja sitten kerron vähän Suomesta ja kyselen oppilailta Perusta, saan vähän tuntumaa millainen kielitaito heillä on. Keskitytään puhumiseen, kun kuulemma aika paljon keskitytään kielioppiin ja kirjoittamiseen muuten. Nyt on siis loma-ajan kurssit käynnissä. Noh. Ensinnäkin olin kuvitellut, että pidän yhden 45 minuutin mittaisen oppitunnin ja aamulla koululle tullessa kuulin että se onkin tuplatunti. Ehdin sitä kyllä vähän valmistella lisää, joten ei mikään iso ongelma. Oppitunti alkaa ja tulen luokkaan. Pieni 7 oppilaan ryhmä mukavannäkösiä 10-11-vuotiaita, eiköhän tää tästä. Katselevat ehkä sekunnin murto-osan hiljaa uutta opettajaa ennen kun alkavat yhteen ääneen kysellä kaikenlaista, juosta ympäriinsä ja kinastella keskenään. Ihmettelen hetken ja koitan jotenkin saada huomion ja aloittaa oppitunnin suunnitelman mukaan. Tuntuu, että espanjankielentaitoni on ihan auttamattoman riittämätön tähän tilanteeseen, en tiedä miten käskeä. En saa mieleeni miten sanotaan esimerkiksi että "et voi lyödä toista". Koitan sanoa välillä kovaan ääneen ja tiukempaan sävyyn ohjeita sekä espanjaksi että englanniksi, englantia eivät tunnu ymmärtävän juuri lainkaan. Koitan käydä jokaisen luona kyselemässä jotain ja rauhoittamassa tilannetta, vähän väliä saa mennä kinasteluihin väliin. Välillä tuijotan suu auki tilannetta kun en yksinkertaisesti keksi mitä voisin tehdä. Suunniteltu mukava jutustelu ja puhumisen opettelu ei todellakaan toimi, eivät todellakaan mielellään puhu englantia. Kun keinot loppuvat totaalisesti kesken käyn hakemassa toisen opettajan paikalle ja hän sanoo muutaman sanan tiukkaan sävyyn ja istuu hetkeksi luokkaan, oppilaat rauhoittuvat ja muutaman hetken verran saadaan tuntia eteenpäin kohtalaisen rauhallisesti. Opettaja poistuu ja hetikohta on taas täysi hulabaloo käynnissä. On vaan niin kädetön olo. Muutamia juttuja saadaan käytyä läpi ja saan vähän tietoa että mikä heitä kiinnostaa, jos siitä olisi jotain apua tulevien tuntien suunnitteluun. Tuntien jälkeen istahdan opettajanpöydän ääreen todella hämmentyneissä fiiliksissä, mitään tällasta en olisi osannut odottaa. Ja mä kun luulin et viime vuoden duunit oli haasteellisia! Ei voi kun luottaa siihen, että tästäkin kaaoksesta jossain vaiheessa kehkeytyy jotain järkevää.

Barranco

Noiden oppituntien lisäksi eka viikko meni siis pääosin vauvojen kanssa ja markkinoilla koulun esitteitä jakaessa. Yhteensä varmaan 5-6 tuntia siellä markkinoilla seisoin kun väkeä kävi sankoin joukoin tekemässä viikonlopun ostoksia ja saattaa olla, että lisäkseni näin yhden toisen länkkärin, siitäkään en ole ihan varma. Ei ole ihan turistien suosimaa aluetta tämä. Oli mukava seurata ihmisvilinää ja täkäläistä normaalia elämää.

Tiistaina olikin sitten ensimmäinen vapaapäivä 8 päivän työputken jälkeen. Toinen kämppiksistä lähti näyttämään Liman muitakin kulmia. Täältä missä asun, kestää bussilla kolmisen varttia keskustaan, mentiin siitä ohi ja jatkettiin matkaa lähemmäs rantaa ja hiukan fiinimpiä alueita. Läpi San Isidron ja Mirafloresin Barrancoon, joka tuntui jotenkin tosi viihtyisältä. Alueella oli kauniita, tunnelmallisia rakennuksia ja mukavannäköisiä kuppiloita ja väkeä. Täällä tuli vastaan myös melko paljon turisteja ja reppureissaajia. Lounaspaikaksi löydettiin pieni, ei-erityisen-viihtyisä, paikallisia lähes täysi ravintola, ja ruoka oli ihan hillittömän hyvää. Käytiin rannalla, sain tuntea Tyynenmeren tuulet ekaa kertaa kasvoillani, ei hullumpaa. Kiva oli päästä näkemään Liman muitakin seutuja, tosi kiinnostava ja monipuolinen kaupunki. Viikonloppuna olisi tarkoitus jatkaa tutkiskelua.

Miten niin Tyyni?

Hauskannäköinen Barrancon kirjasto