Viime viikot on tullut vaihdettua maisemaa tiuhaan. Tänään palasin Limaan. Tosi hienoja paikkoja, kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa ja väliin vähän jännittäviä tilanteitakin on mahtunut mukaan.
 |
| Trujillossa Huanchaco-rannalla tunnusomaisen kalastajapurren vieressä |
Moyobambasta matka jatkui siis rannikolle Trujilloon. Matka sinne sisälsi pienen viivästymisen kun sateiden vuoksi maanvyörymä blokkasi tien muutamaksi tunniksi. Se olikin vasta esimakua tulevasta. Trujillossa meidän oli tarkoitus viettää vain yksi yö, mutta emme saaneetkaan seuraavalle päivälle vielä bussilippuja seuraavaan kaupunkiin, joten jäätiin vielä toiseksi yöksi. Trujillossa majoituttiin sohvasurffaten Perulaisen perheen luona. Perheen poika toimii kaupungin turistioppaana, joten häneltä saatiin vinkkejä mitä tehdä ja käytiin katsastamassa vähän yöelämää sekä mm. pelailemassa rantalentistä vielä toisena iltana. Muuten ihan kiva visiitti Trujillossa, paitsi että paikallisbussimatkalla rinkkojen kanssa linja-autoterminaaliin taskuvaras yllätti ja vei sievoisen summan mun käsilaukusta. Omaa tyhmyyttä kun en osannut olla riittävän varuillaan nyt kun neljän kuukauden maassa oleilun jälkeen ei ollut mitään tapahtunut, kirpaisi se kyllä.
 |
| Pallo lensi kuin lensikin verkon toiselle puolelle |
 |
| Mamein kuoresta on moneksi |
Trujillosta reitti jatkui vuoristoon Cajamarcaan. Siirtyminen sujui kivasti, matkaseurana oli iloinen perulainen lakimies. Perulaisten hedelmien kirjossa riittää aina ihmeteltävää ja juteltavaa. Kuljettiin mm. mangoistaan kuulun alueen läpi ja mamei-niminen hedelmä oli kausituotteena pysähdyspaikalla, joten sitä syötiin matkaeväänä, herkullista. Cajamarca oli tosi kiva vuoristokaupunki noin 2700 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä oli paljon kauniita vanhoja rakennuksia, joita ei esimerkiksi Huarazissa juurikaan näkynyt, koska maanjäristys oli ne suurimmaksi osaksi tuhonnut 70-luvulla. Majoittauduttiin matkakaverin Evan tutun tuttujen italialaispoikien luona, he ovat vuoden työharjoittelussa Cajamarcassa. Heiltä saatiin hyviä vinkkejä mitä tehdä ja mainiot illallistarjoilut myös. Parhaiten Cajamarcan kohteista mieleen jäi aguas termales eli luonnollinen lämmin "kylpy". Jostain maan uumenista pulppuaa lämmintä vettä ja se muodosti kauniin vesiputouksen ja sen alle altaan jossa pystyi uiskentelemaan. Ihan taivaallinen paikka, jossa oli kiva pulikoida ja rentoutua.
 |
| Cajamarcan torin tunnelmaa |
 |
| Paratiisi |
 |
| Kuélapin rakennuksia |
Cajamarcasta jatkettiin matkaa todella kapeaa vuoristotietä pitkin noin 15 tunnin verran toiseen, joskin Amazonin viidakossa sijaitsevaan, vuoristokohteeseen Chachapoyasiin. Tie oli tosiaan hyvin kapea ja mutkitteli ylös ja alas vuorenrinteitä käyden korkeimmillaan 3600 metrissä. Hurjalta tuntui välillä, mutta maisemat olivat kyllä uskomattomia. Chachapoyas oli tosi kiva pieni kylä. Majoittauduttiin hauskassa reppureissaajien suosimassa hostellissa, jonka omistaja oli tosi mukava ja avulias ja tunnelma rento. Tehtiin Chachapoyasissa kaksi retkeä. Toinen suuntautui Pohjois-Perun Machu Picchuksi tituleerattuun Kuélapin rauniokaupunkiin noin 3000 metrin korkeuteen. Ällistyttävän kaunis paikka vuoren huipulla, josta joka suuntaan avautui näkymät ympäröiviin laaksoihin ja vuorille. Kuélapia asuttivat chachapoyat, sumuisten vuorten sotilaskansa, jo kauan ennen inkojen saapumista. Toinen Chachapoyasin päiväretken kohde oli joidenkin lähteiden mukaan maailman kolmanneksi korkein Goctan vesiputous, jossa vesi tippuu vapaasti noin 770 metrin verran. Vaellus vesiputoukselle oli reilun parin tunnin mittainen, kohtalaisen mutainen taival. Retkellä mukana ollut opas kertoi perulaisesta sanonnasta, jonka mukaan vesiputoukselle meneminen ilman, että käy uimassa on sama kuin menisi ravintolaan ja jättäisi syömättä. Joten uimaan siis! Se ei ollut ihan samanlainen pehmeä trooppinen kylpy kuin Cajamarcassa aikaisemmin vaan aika extreme-kokemus itse asiassa. Kylpy putouksen juurella oli karu ja kivenlohkareinen ja todella myrskyisä. Välillä tuntui kuin rakeita olisi ammuttu päin, tippuvan veden voima oli todella voimakas, ja välillä paine sai haukkomaan henkeä. Mutta olo kylvyn jälkeen oli euforinen! Upea kokemus. Retkellä oli mukavia ihmisiä, joten vaellukset edestakaisin meni myös rattoisasti. Chachapoyasissa olisi enemmänkin kiinnostavia vierailukohteita, joten jäi nähtävää toisellekin kertaa.
 |
| Kylvyn jälkeen hymy herkässä |
 |
| Goctan vesiputous |
Postailen toisella kertaa reissun jatko-osan.
Hei! Toivottavasti luet vielä näitä kommentteja! Olen itse harkinnut hakevani harjoittelupaikkaa Centro Shimassa, mahtavaa, että joku onkin jo ollut siellä ja kirjoittanut blogia! Suosittelisitko tätä paikkaa työharjoittelukohteena? Suuntaan itse opiskeluni kielten opettajaksi. Yksi asia, jota haluaisin myös kysyä, minkälainen turvallisuustaso siellä oli? Köyhää ilmeisesti, mutta oliko esim. kaduilla yksin liikkuminen ok?
VastaaPoistaToivottavasti näet tän kommentin!
Terveisin, Venla
Hei Venla! Kiitokset kommentista. Tulikin tämän myötä lukaistua nämä kolmen vuoden takaiset blogitekstit läpi ja palasi elävästi mieleen elämä Perussa. Hienoa aikaa. :) Mahtava kuulla, että olet menossa Peruun harjoitteluun ja tosi kiva kuulla että harkitset paikaksi Shamaa. Jos luit kaikki nuo blogitekstit, joissa puhun työstä siellä niin niistä melko hyvin selviää mitä se käytännössä silloin oli. Voi hyvin olla että siellä on tullut merkittäviäkin muutoksia joihinkin toimintoihin, koska jo sinä aikana kun itse siellä olin, oli monenlaisia muutoksia tapahtumassa. Kuten kirjoittelin yhdessä ekan kuukauden teksteistä, oma kokemukseni englannintuntien pitämisestä oli todella kaoottinen, mutta tarjoaa varmasti kielten opettajalle hyvän haasteen kokeilla erilaisia menetelmiä ja sulla varmasti on espanjan kieli valmiiksi paljon paremmin hallussa kuin mulla niin saa lapset ja nuoret helpommin ymmärtämään.
VastaaPoistaItselläni ei ollut juurikaan rajoituksia siihen mitä työ voi pitää sisällään. Olin valmis tekemään aikalailla kaikkea, tosiaan vauvojen hoitamisesta ja siivoamisesta lähtien. Ja koska oli koulun loma-aika suurimman osan mun sielläoloajasta niin siksikin oli mulla vähemmän opetushommaa. Mutta uskoisin, että voit harjoittelusopimukseen pyytää kirjattavaksi sun toivomat tehtävät, joiden olettaisin keskittyvän mieluummin opetustyöhön, ja sitten voit pitää siitä sopimuksen perusteella kiinni jos muuta koitetaan ehdottaa.
Mä kyllä suosittelen paikkaa, ei ole välttämättä helppo, mutta avartava ja opettava kokemus.
Turvallisuustasoon liittyen, mua varoiteltiin siellä tosi paljon. Ekoina kertoina kun kuljin työmatkan yksin mua tuli joku aina hakemaan ja käveltiin matka yhdessä. Ja matka oli siis noin 500 metriä, asunto oli samalla kadulla kuin Shama. Tän varoittelun myötä alkuaikoina en oikein uskaltanut yksin juuri liikkua, mutta sitten saksalaiset työkaverit ja kämppikset näyttivät liikkuvan vähän huolettomammin ja kertoivat etteivät olleet vaaroja kohdanneet, joten itsekin aloin liikkua vapaammin. Ja tosiaan varoitteluista huolimatta, en itse kohdannut Limassa vaarallisia tilanteita vaikka liikuin yksin iltaisinkin. Vaikea tosin sanoa onko tilanteessa tapahtunut muutoksia tällä välin ja kyllä varoittelut on mun mielestä ihan hyvä kuulla ja ottaa huomioon. Aina kai on mahdollista kohdata niitä ikävämpiäkin puolia, joten varovaisuus on mun mielestä ihan hyvä huomioida.
Jos haluat vaihtaa lisää viestejä niin voit vaikka pyytää facebookissa kaveriksi ja viestitellä siellä. Mut löytää nimellä Annariikka Kyllönen.
Kiitos vielä kommentista ja toivottavasti tästä oli apua päätöksenteossa! :)