Vesipäivää ja ekokyläilyä

Día Mundial del Agua

Onkin jo tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Ei ole tällä hetkellä nettiä asunnossa, joten se on vähentänyt verkossa vietettyä aikaa. Töissä on ehditty aloittamaan ympäristöprojektia oppilaiden kanssa. Pidin esitelmää ihan yleisesti kestävästä kehityksestä ja järjestettiin aktiviteettia viime lauantaisen maailman vesipäivän yhteyteen. Oppilaat toivat kouluun mukanaan pullolliset kierrätettyä vettä, eli esim. riisin tai vihannesten pesuun käytettyä vettä, ja sillä lähdettiin joukolla kastelemaan kadunvarsien kasveja. Hauskaa, konkreettista toimintaa, jonka myötä veden tärkeyttä ja hyödyntämistä saatiin havainnollistettua. Tällä viikolla oli toinen opetustuokio ja toimintaa lauantaisen Earth Hour kampanjan kunniaksi.

Viime viikonloppuna tein visiitin Liman lähellä sijaitsevaan ekokylään. Oli kiva päästä rauhalliseen, vehreään ympäristöön meren äärelle pariksi päiväksi. Paikka oli kuin keidas muuten kuivassa ympäristössä. Tunnelma oli leppoisa. Ohjelmaan kuului mm. meditaatiota, aromaterapiaa, joogaa, vesipäivän juhlintaa ja hyvää ruokaa. Kylää pyöritti pääosin perulaiset, mutta siellä oli jonkun verran vapaaehtoisia ulkomaalaisia tekemässä töitä. Joskus olisin ehkä juurikin tuonkaltaisesta paikasta haaveillut asuinpaikkana, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaupungissa asuminen viehättää kuitenkin enemmän. Mielenkiintoista oli käydä visiitillä.

Viikon verran enää töitä jäljellä ja sitten olisi tarkoitus lähteä tutustumaan Perun muihinkin kolkkiin, ehkä naapurimaiden puolelle pistäytymään myös. Tuntuu, että elämä on kivasti asettunut jo Limaan ja kyllä sitä vähän pidempäänkin olisi voinut vielä paikallaan olla. Kaikin puolin tosi intensiivinen kokemus täällä oleminen on, vähän kuin elämä-tiivistettä, kokemuksesta riittänee ammennettavaa rutkasti vielä Suomeen paluun jälkeenkin. Mutta nyt ollaan vasta suunnilleen puolessa välissä. Suomeen paluu tuntuu vielä kaukaiselta.

Ekokylän asumuksia

Ja puutarhaa. Osa rakennuksista oli tuollaisia tötteröitä.