Laama, laama...

Tänä aamuna taisin tuntea ensimmäistä kertaa maan järisevän täällä. Sinä aikana kun olen täällä ollut järistyksiä on kyllä ollut muutamia, mutten ole niitä tuntenut. Peru sijaitsee mannerlaattojen yhtymäkohdassa, joten maanjäristykset on tavallisia. Rakennuksissa näkeekin täällä kylttejä, jotka kertovat turvallisesta alueesta järistyksen sattuessa. Lisäksi kaduilla on keltaisella maalattuja renkaita, joihin kokoontua isomman järistyksen sattuessa. Suomi on kyllä tässäkin suhteessa rauhallinen maa, ei tarvitse miettiä maan juurikaan liikkuvan jalkojen alla.

Tällä viikolla tuli myös aamulla työmatkalla vastaan hauska näky. Aasi ja laama kahden miehen taluttamana. Ensimmäinen laamahavainto täällä. Kuvaa en hoksannut napata, mutta havainnon kunniaksi voi linkittää hienon biisin. :)

Nyt on jo harjoittelujakson puoliväli ylitetty. Aikamoista. Tekemistä riittää töissä niin paljon, että päivät kuluu nopeasti. Työ on ollut vaihtelevuudessaan tosi antoisaa, tosin viime aikoina vähän puuduttavampaa, kun olen lähinnä korjaillut koulukirjoja, eli istunut koneella koko päivän. Tykkään monipuolisesta yhteisöstä, joka Shamassa on. Työntekijät, siellä asuvat pojat ja vauvat, koulun henkilökunta ja oppilaat. Monenlaisia kohtaamisia joka päivä.

"Querer es poder" eli "halu on valtaa" sanoo tämä teos

Limassa on monipuolista kaupunkikulttuuria. Puistosalsaa tuli kokeiltua joku viikko sitten, ihan ei askeleet heti ensi yrittämällä osuneet kohdalle, mut kivaa oli. Tällä viikolla vasta ekaa kertaa kuulin että helmikuun joka torstai keskustassa yhdellä kadulla vietetään "Fiesta en la calle" eli bileitä kadulla, joka tarkoittaa paljon erilaisia bändejä soittamassa ilmaiskeikkoja. Viime torstaina ehdin kuulla niitä vain vähän, mutta oli hyvä meininki. Ensi viikolla täytyy mennä viettämään sinne enemmän aikaa. Viime viikonloppuna oli monenlaista meininkiä. Elokuvafestivaalit Barrancossa. Jonkunlaisen kulttuurikeskuksen puutarhassa näytettiin leffoja ulkona useampana iltana. Kävin siellä sunnuntaina, jolloin näytettiin espanjalainen lyhytelokuva "Intercambio" sekä hieno elokuva jonka jo Suomessa olin nähnyt "Searching for Sugar Man". Viime viikonloppuna kävin myös ekassa museossa täällä, niitäkin on paljon joissa kiinnostaa vierailla. Kävin nykytaiteen museossa, tämä oli suuremman Liman taidemuseon pieni "sivupiste". Ja viime lauantaina tuli piipahdettua myös jossain toisessa kulttuurikeskuksessa, jossa järjestettiin "Carnaval corrupto" kuvataiteita, musiikkia, työpajoja ja markkinameininkiä. Tänä viikonloppuna taas järjestetään varmaankin vähän samanhenkinen "Feria Perú Independiente". Sinne siis!

Museo de Arte Contemporáneo de Lima

Leffafestari Barrancossa

Korruptoituneet karnevaalit, hieno kuva syntymässä

Fiesta en la calle

Työtä ja lepoa

Englannin opetus on edelleen pääosin aikamoista hulabaloota. Ryhmässä on ollut välillä lähemmäs kaksikymmentä oppilasta, joten tuntuu että aina tunnilla on osa, joka ei keskity lainkaan. Ja en vaan ole vielä keksinyt mikä olisi sellaista toimintaa, joka saisi oppilaat motivoitumaan. Erilaiset pelit ja leikit on toiminut parhaiten, mutta levotonta se meno on silti. Etukäteen tosiaan kuvittelin, että tunnilla pystyisin puhumaan lähes pelkästään englantia ja että olisi nimenomaan paljon keskusteluharjoittelua englanniksi, mutta se osoittautui heti alussa mahdottomaksi. Kielitaito ei oppilailla ole vielä niin hyvä, että he ymmärtäisivät mitä puhun. Saa nähdä saanko vielä jossain vaiheessa jonkun oivalluksen tähän liittyen ja keksin mikä tässä tilanteessa toimii vai onko vaan nyt omastakin todellisesta kokemuksesta todettava, että perustavanlaatuisempaa muutosta yleisesti opetusmenetelmiin tai itse asiassa oppimisen mahdollistamiseen täälläkin kolkassa kaivattaisiin. Kovin kokeelliseksi en ole itsekään tuolla ryhtynyt vaan kahlannut läpi opetusmateriaalia netissä ja joistain kirjoista ja koittanut harjoitteita tunnilla. Hieno kokemus siis ehdottomasti päästä näkemään koulutyötä tästä näkökulmasta.

Tällä viikolla lepäilin pari päivää kotona sairastaen. Joku vatsapöpö pääsi iskemään ja veti voimattomaksi, onneksi meni kuitenkin ohi nopeasti. Tänään olin jo takaisin töissä. Töihin palatessa siellä olikin aikamoista tohinaa. Nyt valmistaudutaan jo kovaa vauhtia maaliskuussa alkavaan uuteen lukukauteen. Suurin osa kirjoista käsittääkseni mm. tehdään ja painetaan tuolla itse ja mun tehtävänä on viime päivinä ollut vähän korjailla englanninkirjoja. Töihin mennessä ei oikein ikinä tiedä mitä päivä tuo tullessaa, tekemiset voi vaihtua nopeasti. Aika ei ainakaan käy pitkäksi. Ja asiat täytyy aina tehdä rápido - nopeasti.

Saksalaiset työkaverit

Virvoketta työn lomassa

Tulipa muuten vastaan, että ravintolapäivänä tulevana sunnuntaina näyttäisi Helsingissä olevan Perulaista ruokaa tarjolla Helsingin keskustassa, ihmeessä kokeilemaan, tässä linkki tapahtumaan. Cevicheä, causaa ja chicha moradaa ainakin suosittelen lämpimästi. Chicha morada on mustaherukkamehun väristä juomaa, jota keitellään tummasta maissista sekä muista mausteista ja höysteistä Shamassakin usein virvokkeeksi, ihanaa. Ja täytyykin samaan syssyyn suositella Turussa päin oleileville toista tärppiä ravintolapäiväksi, Reaktoriruokaa Ukrainasta, herkullisia makuelämyksiä kokemalla tulee samalla tukeneeksi kestävän kehityksen opiskelijoiden reissua Ukrainaan ja siellä Tshernobyliin saakka. :)

Uusia hommia ympäristökasvatusprojektin parissa

Shaman sisäänkäynti

Viime viikolla pääasialliset työtehtävät muuttuivat kun aloitettiin suunnittelemaan ympäristökasvatusprojektia. Tarkoitus on siis toteuttaa projekti, johon koko Shaman koulu osallistuu. Tavoitteena on edistää oppilaiden ja henkilökunnan ympäristöherkkyyden, -tietoisuuden ja vastuullisuuden lisääntymistä. Projekti tulee pitämään sisällään tiedon jakamista erilaisin menetelmin ja lisäksi ohjelmaan sisällytetään konkreettista tekemistä, kuten ympäristön siivoamista roskista, muuta kierrätykseen liittyvää sekä puiden istuttamista läheiselle kukkulalle. Täällä on aikaisemminkin tehty vastaavanlainen projekti ja nyt olisi tarkoitus jatkaa ja vähän laajentaa hommaa. Tosi innostavaa työtä, haasteellista myös. 

Ympäristökasvatus on kiinnostava aihe, johon olen opinnoissa osittain suuntautunutkin. Minun tehtävänä on suunnitteluun ja opetukseen osallistumisen lisäksi koittaa keksiä myös jotain rahoituslähteitä projektille. Täytyy siis kartoitella mitä mahdollisia tahoja Suomessa voisi olla, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan pienellä summalla perulaisen koulun ympäristökasvatuksen toteuttamiseen. Saa vinkata jos tulee mieleen jotain. :) Täällä päässä on tarkoitus tehdä yhteistyötä ainakin kunnan kanssa. Ajattelin, että projektin puitteissa olisi kiinnostavaa myös tehdä yhteistyötä suomalaisen koulun kanssa, tiedonvaihtoa ja ymmärrystä haasteista erilaisessa kulttuurissa kummallekin osapuolelle. 

Tätä kukkulaa olisi tarkoitus vihertää

Ympäristöongelmat ovatkin täällä Limassa ja tällä San Juan de Luriganchon alueella moninaisia. Itselle ensimmäisenä pisti silmään kuivuus ja vähäinen vehreys. Liman kaupunki sijaitsee Andien vuoriston ja Tyynenmeren väliin jäävällä rannikkoautiomaalla. Sateet jäävät pasaatituulten vuoksi Andien itäpuolelle, eivätkä juuri koskaan saavuta rannikkoa. Ilman vettä vehreyttä ei luonnostaan juuri ole ja vehreyden ja kasvien puute taas mm. pitää ilmanlaadun heikkona ja edistää eroosiota. Jätehuollon tila koko kaupungissa on itselle vielä pääosin hämärän peitossa, mutta käytännön tasolla havainnoiden homma toimii asukkaiden kannalta periaatteessa samoin kuin Suomessakin, jäteauto kiertää muutaman kerran viikossa noutamassa kotitalousjätteet. Jäteastioita ei juurikaan kuitenkaan ole käytössä ja sen vuoksi on tavallista jättää jätteet kadulle odottamaan kuljetusta. Alueen lukuisat kulkukoirat tietysti käyvät roskapussien kimppuun ruuan toivossa ja levittävät jätteitä ympäristöön. Alueella pyritään kyllä kampanjoimaan roskien kadulle jättämistä vastaan ja toivotaan että jätteet tuotaisiin suoraan jäteautoille niiden kiertäessä. Jätteiden polttaminen ei vaikuta olevan kovin tavallista vaikka silloin tällöin palavia jäteläjiä kyllä näkee ja haistaa. Eri jakeita on jonkin verran mahdollista kierrättää. On jonkunlaisia kierrätyskeskuksia, joihin mm. muovipullot ja metallitölkit voi viedä ja niistä saa painon mukaan korvauksen. Täällä Shamassa nämä eri jakeet erotellaan ja kierrätetään. Mm. näihin seikkoihin on mukava päästä pureutumaan lisää projektin myötä.

Jäteläjiä kadunvarressa

Roskaaminen kielletty!

Etteivät koirat ylettyisi tonkimaan roskapusseja

"Pidetään huolta vedestä" viestitetään vesisäiliön muurissa

Ympäristökasvatusprojektin lisäksi pyysivät myös etsimään uusia vapaaehtoisia jatkamaan mm. tuon ympäristökasvatusprojektin parissa kun minun harjoitteluni päättyy. Koulut alkavat täällä maaliskuussa kesäloman jälkeen ja minun harjoittelu päättyy jo huhtikuun alussa, joten itse ehdin osallistumaan toteutukseen vain vähän aikaa. Joten jos lukijoista löytyy kiinnostuneita vapaaehtoishommasta Perussa niin olkaa yhteydessä, sanaa saa levittää.

Muuten päivät viime viikkoina ovat taas hujahtaneet ihmeellisen nopeasti. Illat työpäivien jälkeen sujuu enimmäkseen kotosalla, mutta viikonloppuisin on mukava päästä tutustumaan kaupunkiin. Viime viikonloppuna käytiin kuuntelemassa perulaista musiikkia mm. marinera-tyyppistä sekä valsseja, tulevana viikonloppuna kenties ensimmäistä kertaa salsaamaan.

Lisää ikää ja ihmisiä

Tämä viikko meni hyvinkin työntäyteisesti. Viikolla ei riittänyt virta tänne kirjoitteluun, joten vielä vähän päivitystä edelliseltä viikonlopulta. Silloin tuli juhlittua 29 vuoden täyttymistä. Vietin viikonloppua täällä Limassa asuvan suomalaisen tuttavan kanssa uusiin alueisiin tutustuen ja viettäen iltaa hänen työkavereiden kanssa. Oli kiva tutustua täkäläisiin ja nähdä vähän yöelämääkin. Ensin istuttiin iltaa yhden kaverin kotona ja sieltä jatkettiin vilkaisemaan parin Barrancon baarin tunnelmat. Baarit ei lämpimänä kesäyönä kuitenkaan jaksanut kiinnostaa kuin hetken ja lähdettiin jatkamaan iltaa rantaan, jossa yö vierähti jutustellen, tanssien sekä Perulaisesta rommista ja merituulesta nauttien.

Oli tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin, se on yksi matkustamisen suurimmista anneista. Miten maailma nähdään toisenlaisissa olosuhteissa ja kulttuurissa eläneen silmin, mikä kiinnostaa, mikä on yhteistä ja mitä nähdään toisin. Tuntui myös turhauttavalta, kun ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla vielä espanjaksi, eikä kaikkea ymmärrä. Motivaatio kielitaidon kohentamiseen lisääntyi ainakin. Ollaankin alettu nyt puhumaan kämppisten kanssa myös espanjaa, kun aluksi juteltiin englanniksi.

Sunnuntaina käyskentelin kaupungilla ja kävin syömässä ihan huippuhyvää cevicheä eli täkäläistä limellä raakakypsytettyä kalaruokaa. Perun ruokakulttuuri on tosi rikas ja monipuolinen ja etenkin kalaruoat on mun mieleen. Lisäksi tietty ihan mahtava hedelmätarjonta on jotain mistä oon nauttinut ilolla. Suomessa superruokina myytävät lucuma ja maca on täällä tavallisia: on mm. lucuma-jäätelöä ja -jugurttia ja kaura-maca-puurohiutaleita. Ja ikääntymisen kunniaksi söinkin palan lucuma-tuorejuustokakkua.

Hiukan taustaa - miksi ja miten olen täällä

Ajatus Peruun lähdöstä alkoi kyteä noin vuosi sitten. Olin jo aikaisemmin tiiraillut kiinnostuneena Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn tarjoamia mahdollisuuksia ulkomaille lähtemiseksi. CIMOn maaohjelmat tarjoaa harjoittelupaikkoja useissa eri maissa eri alojen opiskelijoille tai vastavalmistuneille, harjoitteluun saa kolmen kuukauden apurahan. Haku on aina alkuvuodesta, joten viime vuoden helmikuussa laitoin itse paperit sisään ja jäin odottamaan.

Latinalainen Amerikka on jostain syystä vetänyt puoleensa jo pitkään ja kun espanjankieltäkin on tullut opiskeltua jo useita vuosia tuntui se kiinnostavimmalta vaihtoehdolta. Perusta maana en tiennyt juuri mitään, mutta muutamilta täällä käyneiltä ystäviltä kuulin suosituksia, mikä riitti tekemään valinnan juuri tänne hakemisesta. Maaliskuun alussa sainkin jo viestiä CIMOsta, että olin päässyt jatkoon, eli yhteistyöorganisaatio Perussa alkoi sen jälkeen etsiä minulle sopivaa paikkaa. Olin ilmoittanut toiveajankohdaksi loppuvuoden 2013, joten muutaman kuukauden päästä kesällä aloin saada viestiä erilaisista harjoittelupaikkamahdollisuuksista. Erilaisia mahdollisuuksia oli useita, hyvin erilaisia ja eri puolilla Perua. Jostain syystä juuri Centro Shaman paikka kiinnosti eniten ja elokuussa lähtö tammikuulle varmistui. Syksyn mittaan hoidin käytännönjärjestelyjä lähtöä varten. Asunto oli tiedossa jo harjoittelupaikasta sopiessa, joten sitä ei tarvinnut tässä tapauksessa itse alkaa etsiä. Muutenkin hommat sujui hyvin jouhevasti kaikin puolin koko hakuprosessin ja lähtöön valmistautumisen kanssa.

Nyt sitä ollaan täällä ja ensimmäiset kolme viikkoa on hujahtanut tosi nopeesti. Olen äärimmäisen iloinen että tuli haettua, joten täytyypä laittaa tähän infoksi, että tämän vuoden haku CIMOn maaohjelmiin on kohta käsillä 3.-14.2.2014, lisätietoa täällä.

Kaaosta ja kiertelyä

Työpaikalla

Tällä viikolla pidin ensimmäiset englannin oppitunnit. Miten meni? "Ihan totaalinen katastrofi", oli ekat ajatukset tunnin jälkeen. Olin valmistellut tuntia, ajattelin että aloitellaan tosi simppelisti ja esittäydytään ja sitten kerron vähän Suomesta ja kyselen oppilailta Perusta, saan vähän tuntumaa millainen kielitaito heillä on. Keskitytään puhumiseen, kun kuulemma aika paljon keskitytään kielioppiin ja kirjoittamiseen muuten. Nyt on siis loma-ajan kurssit käynnissä. Noh. Ensinnäkin olin kuvitellut, että pidän yhden 45 minuutin mittaisen oppitunnin ja aamulla koululle tullessa kuulin että se onkin tuplatunti. Ehdin sitä kyllä vähän valmistella lisää, joten ei mikään iso ongelma. Oppitunti alkaa ja tulen luokkaan. Pieni 7 oppilaan ryhmä mukavannäkösiä 10-11-vuotiaita, eiköhän tää tästä. Katselevat ehkä sekunnin murto-osan hiljaa uutta opettajaa ennen kun alkavat yhteen ääneen kysellä kaikenlaista, juosta ympäriinsä ja kinastella keskenään. Ihmettelen hetken ja koitan jotenkin saada huomion ja aloittaa oppitunnin suunnitelman mukaan. Tuntuu, että espanjankielentaitoni on ihan auttamattoman riittämätön tähän tilanteeseen, en tiedä miten käskeä. En saa mieleeni miten sanotaan esimerkiksi että "et voi lyödä toista". Koitan sanoa välillä kovaan ääneen ja tiukempaan sävyyn ohjeita sekä espanjaksi että englanniksi, englantia eivät tunnu ymmärtävän juuri lainkaan. Koitan käydä jokaisen luona kyselemässä jotain ja rauhoittamassa tilannetta, vähän väliä saa mennä kinasteluihin väliin. Välillä tuijotan suu auki tilannetta kun en yksinkertaisesti keksi mitä voisin tehdä. Suunniteltu mukava jutustelu ja puhumisen opettelu ei todellakaan toimi, eivät todellakaan mielellään puhu englantia. Kun keinot loppuvat totaalisesti kesken käyn hakemassa toisen opettajan paikalle ja hän sanoo muutaman sanan tiukkaan sävyyn ja istuu hetkeksi luokkaan, oppilaat rauhoittuvat ja muutaman hetken verran saadaan tuntia eteenpäin kohtalaisen rauhallisesti. Opettaja poistuu ja hetikohta on taas täysi hulabaloo käynnissä. On vaan niin kädetön olo. Muutamia juttuja saadaan käytyä läpi ja saan vähän tietoa että mikä heitä kiinnostaa, jos siitä olisi jotain apua tulevien tuntien suunnitteluun. Tuntien jälkeen istahdan opettajanpöydän ääreen todella hämmentyneissä fiiliksissä, mitään tällasta en olisi osannut odottaa. Ja mä kun luulin et viime vuoden duunit oli haasteellisia! Ei voi kun luottaa siihen, että tästäkin kaaoksesta jossain vaiheessa kehkeytyy jotain järkevää.

Barranco

Noiden oppituntien lisäksi eka viikko meni siis pääosin vauvojen kanssa ja markkinoilla koulun esitteitä jakaessa. Yhteensä varmaan 5-6 tuntia siellä markkinoilla seisoin kun väkeä kävi sankoin joukoin tekemässä viikonlopun ostoksia ja saattaa olla, että lisäkseni näin yhden toisen länkkärin, siitäkään en ole ihan varma. Ei ole ihan turistien suosimaa aluetta tämä. Oli mukava seurata ihmisvilinää ja täkäläistä normaalia elämää.

Tiistaina olikin sitten ensimmäinen vapaapäivä 8 päivän työputken jälkeen. Toinen kämppiksistä lähti näyttämään Liman muitakin kulmia. Täältä missä asun, kestää bussilla kolmisen varttia keskustaan, mentiin siitä ohi ja jatkettiin matkaa lähemmäs rantaa ja hiukan fiinimpiä alueita. Läpi San Isidron ja Mirafloresin Barrancoon, joka tuntui jotenkin tosi viihtyisältä. Alueella oli kauniita, tunnelmallisia rakennuksia ja mukavannäköisiä kuppiloita ja väkeä. Täällä tuli vastaan myös melko paljon turisteja ja reppureissaajia. Lounaspaikaksi löydettiin pieni, ei-erityisen-viihtyisä, paikallisia lähes täysi ravintola, ja ruoka oli ihan hillittömän hyvää. Käytiin rannalla, sain tuntea Tyynenmeren tuulet ekaa kertaa kasvoillani, ei hullumpaa. Kiva oli päästä näkemään Liman muitakin seutuja, tosi kiinnostava ja monipuolinen kaupunki. Viikonloppuna olisi tarkoitus jatkaa tutkiskelua.

Miten niin Tyyni?

Hauskannäköinen Barrancon kirjasto

Ekan viikon elämää

Viikko on vierähtänyt vauhdilla. Toisaalta se tuntuu lähes ikuisuudelta. Kun melkein koko ajan tulee eteen jotain uutta, on helppoa olla vaan ja vastaanottaa ja ihmetellä, keskittyä asioihin jotka juuri on käsillä. Ottaa päivä kerrallaan, kun ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Mielellä on samaan aikaan kova työ luoda uusia konsepteja ja liittää uudet asiat olemassa oleviin rakenteisiin. Siksikin on melko väsynyt olo aina päivän päätteeksi.

Heti saapumisesta seuraavana päivänä menin tutustumaan työpaikkaani Centro Shamaan http://www.centroshama.org.pe/. Keskukseen kuuluu koulu, jossa on tällä hetkellä kesäloma-aika, joten juuri nyt ei ole opetusta, mutta ensi viikolla alkaa loma-ajan ohjelmaa lapsille, joten siitä alkaen on enemmän hulinaa. Koulu on yksityinen, täällä suuri osa lapsista käy yksityistä koulua. Koulun lisäksi Shamaan kuuluu keskus, jossa asuu 5-10 poikaa, jotka ovat aikaisemmin asuneet kadulla, mutta asuvat nyt keskuksessa ja käyvät koulua tai tekevät töitä ja elelevät normaalia elämää. Keskuksen johtaja on aika tiukka señora, tekee työtään sydämellä. Kaiken kaikkiaan Shama on tiivis yhteisö hyvine ja huonompine hetkineen, näin ensivaikutelman perusteella.

Poikien lisäksi keskuksella hoidetaan ja asuu tällä hetkellä 5 alle vuodenikäistä vauvaa, joiden vanhemmat eivät ole pystyneet heistä huolehtimaan, he asuvat siellä väliaikaisesti kunnes heidät toivottavasti adoptoidaan. Minun työni tällä ekalla viikolla onkin ollut avustaminen vauvojen hoidossa, ihan uutta hommaa mulle. Aika kivaa on ollut vaan vastaanottaa tehtäviä ja toimia ohjeiden mukaan. Ensi viikolla saan muitakin hommia, alan mm. opettamaan englantia, joka on osa loma-ajan ohjelmaa.

Täällä on nyt kesä ja aurinko paistaa kuumasti, etenkin kun täällä alueella on tosi kuivaa ja tosi vähän kasvillisuutta, on paahde välillä aikamoinen. Lima on kaupunki, jossa ei käytännössä ikinä sada, paitsi kuulemma vähäistä sumutepullosadetta silloin tällöin ja kosteutta on kyllä ilmassa. Tänään taivaalle kerääntyi kuitenkin pilviä ja sain jopa muutaman ihan oikean pisaran päälleni töistä lähtiessä, oikein virkistävää.

Juuri parhaillaan tämän viikon ja viikonlopun aikana täällä on vietetty tämän kaupunginosan, San Juan de Luringanchon, synttärijuhlia. Aikamoiset karnevaalit on ollut kun niitä vietetään kaikkiaan neljän päivän ajan. Paikalle on tullut tivoli ja lavalla on jos jonkinlaista esitystä. Tänään kävin katsomassa paikan päällä paikallista tanssia ja musisointia, kiva kuulla vähän lattarirytmejä.

Ja sain vihdoin napattua myös muutaman kuvan.

San Juan de Lurigancho 47-vee, jee!

Perinteinen näkymäkämpänikkunasta -kuva

Asuintaloni on tuo valko-vaaleanpunainen tuolla oikealla

Sisäänkäynti kotiin

Kotikatua