Ja niin tuli päätökseen työharjoittelu Shamassa. Viimeiset viikot olikin melkoisen työntäyteisiä vielä. Järjestelin asioita ympäristökasvatusprojektin parissa, viimeistelin alustavaa suunnitelmaa tai ainakin ehdotuksia koko vuoden aktiviteeteista, viestittelin suomalaisen koulun kanssa kun vaihdettiin kuvia ja tietoa toiminnoistamme, jotta projektiin saatiin kansainvälistä näkökulmaa, lähettelin tiedusteluja rahoitukseen liittyen ja koitin kovasti miettiä mitä sen asian suhteen vielä voisi tehdä, saa nähdä jatkanko sitä hommaa vielä töiden päättymisen jälkeenkin. Koulun oppilaille annettiin myös tehtävä lauantaina 29.3. olleen Earth Hour:n liittyen, heidän tuli ottaa kuvia energiansäästötoimenpiteistä kotonaan ja kirjoitella ideoita miten säästää sähköä ja vettä. Hienoja dokumentaatioita saatiin siis iso läjä ja eri luokka-asteilta valittiin parhaita töitä palkittaviksi. Viimeisenä päivänä pidin vielä koko koululle lyhyen tuokion projektiin liittyen ja sain pienen läksiäislahjan ja paljon lämpimiä haleja. Hyvät, vaikkakin vähän sekavat fiilikset oli lähdön jälkeen. Menen Shamaan kyllä vielä käymään tällä viikolla ja varmasti uudestaan vielä ennen Suomeen paluuta kesäkuussa. Paljon opin siellä, täytyy kirjoitella mietteitä koko kokemuksesta vielä lisää.
Viime lauantaina istuttiin iltaa ystävien ja tuttavien kanssa työharjoittelun päättymisen ja reissuunlähdön kunniaksi. Vielä tämän viikon vietän Limassa, mutta sitten ainakin joksikin aikaa karistan Liman pölyt ja saasteet olkapäiltä, nappaan rinkan selkään ja lähden katsastamaan Perun muuta antia. Vielä en tosin tiedä minne, mutta eiköhän se reissufiilis ala tästä kohota kun muutaman päivän päästä hyppää bussiin ja pääsee sukeltamaan ihan toisennäköisiin maisemiin.
Onkin jo tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Ei ole tällä hetkellä nettiä asunnossa, joten se on vähentänyt verkossa vietettyä aikaa. Töissä on ehditty aloittamaan ympäristöprojektia oppilaiden kanssa. Pidin esitelmää ihan yleisesti kestävästä kehityksestä ja järjestettiin aktiviteettia viime lauantaisen maailman vesipäivän yhteyteen. Oppilaat toivat kouluun mukanaan pullolliset kierrätettyä vettä, eli esim. riisin tai vihannesten pesuun käytettyä vettä, ja sillä lähdettiin joukolla kastelemaan kadunvarsien kasveja. Hauskaa, konkreettista toimintaa, jonka myötä veden tärkeyttä ja hyödyntämistä saatiin havainnollistettua. Tällä viikolla oli toinen opetustuokio ja toimintaa lauantaisen Earth Hour kampanjan kunniaksi.
Viime viikonloppuna tein visiitin Liman lähellä sijaitsevaan ekokylään. Oli kiva päästä rauhalliseen, vehreään ympäristöön meren äärelle pariksi päiväksi. Paikka oli kuin keidas muuten kuivassa ympäristössä. Tunnelma oli leppoisa. Ohjelmaan kuului mm. meditaatiota, aromaterapiaa, joogaa, vesipäivän juhlintaa ja hyvää ruokaa. Kylää pyöritti pääosin perulaiset, mutta siellä oli jonkun verran vapaaehtoisia ulkomaalaisia tekemässä töitä. Joskus olisin ehkä juurikin tuonkaltaisesta paikasta haaveillut asuinpaikkana, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaupungissa asuminen viehättää kuitenkin enemmän. Mielenkiintoista oli käydä visiitillä.
Viikon verran enää töitä jäljellä ja sitten olisi tarkoitus lähteä tutustumaan Perun muihinkin kolkkiin, ehkä naapurimaiden puolelle pistäytymään myös. Tuntuu, että elämä on kivasti asettunut jo Limaan ja kyllä sitä vähän pidempäänkin olisi voinut vielä paikallaan olla. Kaikin puolin tosi intensiivinen kokemus täällä oleminen on, vähän kuin elämä-tiivistettä, kokemuksesta riittänee ammennettavaa rutkasti vielä Suomeen paluun jälkeenkin. Mutta nyt ollaan vasta suunnilleen puolessa välissä. Suomeen paluu tuntuu vielä kaukaiselta.
Ekokylän asumuksia
Ja puutarhaa. Osa rakennuksista oli tuollaisia tötteröitä.
Jep, aikamoista hulinaa on Shamalla nyt koulujen alettua. Koululaisia on 3-vuotiaasta alkaen meidän yläasteikäisiin saakka. Suurin osa on jo aloittanut koulupäivän kun saavun kahdeksaksi ja suurin osa myös jatkaa vielä sen jälkeen kun neljältä lähden. Ohjelmaa on tosiaan aamusta alkuiltaan saakka ilmeisesti koska on parempi että lapsille ja nuorille on jotain ohjattua toimintaa, ettei vanhempien tarvitse huolehtia mitä he iltapäivisin tekevät. Koulun alettua olen ollut availemassa ovea ja tervehtimässä saapuvia oppilaita. Ja nyt on ollut aikaa työstää ympäristöprojektiakin, tosin jonkun verran tarvitsen siihen myös Shaman henkilökunnan apua ja siihen ei ole oikein nyt ensimmäisinä viikkoina liiennyt heiltä aikaa. Kiirettä pitää mm. siksi kun muutama opettaja lopetti työnsä heti alkumetreillä ja uusia ei ole vielä saatu palkattua. Täällä tapahtuu muutoksia alinomaa henkilökunnan kanssa, ihmisiä lähtee ja uusia tulee, välillä vain päiväksi ja välillä onneksi pidemmäksikin aikaa.
Viime viikonloppuna lähdin ensimmäistä kertaa Liman ulkopuolelle vuoristoon vaeltamaan. Vuoristossa on vielä sadekausi menossa ja kosteasta säästä päästiin nauttimaan vaelluksellakin. Harmi, koska paikka oli upea ja maisemat olisi varmasti olleet vaikuttavia, mutta sumun takia välillä ei montaa metriä eteensä nähnyt. Vaellus suuntautui Palacalan vesiputoukselle. Kiipeäminen sinne kesti noin 3,5 ja alastulo 2,5 tuntia. Kivaa oli viettää aikaa luonnossa, pariin kuukauteen ei kunnolla luontoon olekaan päässyt. Sumuisesta säästä huolimatta mieli taas ehkä vähän selkiytyi retken aikana, fyysisellä rasituksella ja luonnolla tuppaa usein olemaan sellaisia vaikutuksia.
Viime aikoina on tullut otettua aika rauhallisesti. Ollut väsymystä ja tarve olla itsekseen. Sulatella kaikkea tähän asti tapahtunutta. Töissäkin on ollut nyt aika yksipuolista niiden kirjojen korjaamisen kanssa. Tänään tuli se homma valmiiksi, joten toivottavasti nyt ehdin taas keskittymään enemmän ympäristökasvatusprojektiin. Ikinä ei kyllä tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan. Hommat saattaa muuttua jos onkin jotain kiireellistä tehtävää, usein se tarkoittaa tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen tai ihan vaan siivousta. Tällä alueella on niin kuivaa, että hiekkapölyä kertyy kaikkialle jo päivässä pieni kerros, joten puhtaanapitämistä riittää. Koulut alkavat keskiviikkona ja tänään jo oli paljon uutta väkeä hommissa Shamalla. Saa nähdä millainen hulina on kun reilu 200 oppilasta kirmaa takaisin kesälaitumilta koulun penkille.
Viikonloppuna kävin katsomassa Limaa mereltä käsin, ja samalla Liman edustalla olevia saaria. Jotkut saarista oli vielä aika hiljattain osa mannerta, mutta noin 400 vuotta sitten maanjäristyksen yhteydessä irtautui muutaman kilometrin päähän saariksi. Saarilla ei ole vakituista asutusta, mutta yhdellä on mm. joku presidentin residenssi ja toisella on ollut aikaisemmin vankila. Saarilla asuu valtavat määrät lintuja ja parilla pienehköllä saarella muutaman tuhannen merileijonan yhdyskunta. Se oli kyllä aikamoinen näky, saaret oli suurelta osin merileijonien peitossa ja ne kiipesivät jyrkkääkin kallioseinämää kohtalaisen ketterästi ylöspäin ja leikkivät tietysti meressä vallattomasti. Kuulemma saarilla on pieni määrä pingviinejäkin, niitä ei harmi vaan tullut bongattua.
Tänä aamuna taisin tuntea ensimmäistä kertaa maan järisevän täällä. Sinä aikana kun olen täällä ollut järistyksiä on kyllä ollut muutamia, mutten ole niitä tuntenut. Peru sijaitsee mannerlaattojen yhtymäkohdassa, joten maanjäristykset on tavallisia. Rakennuksissa näkeekin täällä kylttejä, jotka kertovat turvallisesta alueesta järistyksen sattuessa. Lisäksi kaduilla on keltaisella maalattuja renkaita, joihin kokoontua isomman järistyksen sattuessa. Suomi on kyllä tässäkin suhteessa rauhallinen maa, ei tarvitse miettiä maan juurikaan liikkuvan jalkojen alla.
Tällä viikolla tuli myös aamulla työmatkalla vastaan hauska näky. Aasi ja laama kahden miehen taluttamana. Ensimmäinen laamahavainto täällä. Kuvaa en hoksannut napata, mutta havainnon kunniaksi voi linkittää hienon biisin. :)
Nyt on jo harjoittelujakson puoliväli ylitetty. Aikamoista. Tekemistä riittää töissä niin paljon, että päivät kuluu nopeasti. Työ on ollut vaihtelevuudessaan tosi antoisaa, tosin viime aikoina vähän puuduttavampaa, kun olen lähinnä korjaillut koulukirjoja, eli istunut koneella koko päivän. Tykkään monipuolisesta yhteisöstä, joka Shamassa on. Työntekijät, siellä asuvat pojat ja vauvat, koulun henkilökunta ja oppilaat. Monenlaisia kohtaamisia joka päivä.
"Querer es poder" eli "halu on valtaa" sanoo tämä teos
Limassa on monipuolista kaupunkikulttuuria. Puistosalsaa tuli kokeiltua joku viikko sitten, ihan ei askeleet heti ensi yrittämällä osuneet kohdalle, mut kivaa oli. Tällä viikolla vasta ekaa kertaa kuulin että helmikuun joka torstai keskustassa yhdellä kadulla vietetään "Fiesta en la calle" eli bileitä kadulla, joka tarkoittaa paljon erilaisia bändejä soittamassa ilmaiskeikkoja. Viime torstaina ehdin kuulla niitä vain vähän, mutta oli hyvä meininki. Ensi viikolla täytyy mennä viettämään sinne enemmän aikaa. Viime viikonloppuna oli monenlaista meininkiä. Elokuvafestivaalit Barrancossa. Jonkunlaisen kulttuurikeskuksen puutarhassa näytettiin leffoja ulkona useampana iltana. Kävin siellä sunnuntaina, jolloin näytettiin espanjalainen lyhytelokuva "Intercambio" sekä hieno elokuva jonka jo Suomessa olin nähnyt "Searching for Sugar Man". Viime viikonloppuna kävin myös ekassa museossa täällä, niitäkin on paljon joissa kiinnostaa vierailla. Kävin nykytaiteen museossa, tämä oli suuremman Liman taidemuseon pieni "sivupiste". Ja viime lauantaina tuli piipahdettua myös jossain toisessa kulttuurikeskuksessa, jossa järjestettiin "Carnaval corrupto" kuvataiteita, musiikkia, työpajoja ja markkinameininkiä. Tänä viikonloppuna taas järjestetään varmaankin vähän samanhenkinen "Feria Perú Independiente". Sinne siis!
Museo de Arte Contemporáneo de Lima
Leffafestari Barrancossa
Korruptoituneet karnevaalit, hieno kuva syntymässä
Englannin opetus on edelleen pääosin aikamoista hulabaloota. Ryhmässä on ollut välillä lähemmäs kaksikymmentä oppilasta, joten tuntuu että aina tunnilla on osa, joka ei keskity lainkaan. Ja en vaan ole vielä keksinyt mikä olisi sellaista toimintaa, joka saisi oppilaat motivoitumaan. Erilaiset pelit ja leikit on toiminut parhaiten, mutta levotonta se meno on silti. Etukäteen tosiaan kuvittelin, että tunnilla pystyisin puhumaan lähes pelkästään englantia ja että olisi nimenomaan paljon keskusteluharjoittelua englanniksi, mutta se osoittautui heti alussa mahdottomaksi. Kielitaito ei oppilailla ole vielä niin hyvä, että he ymmärtäisivät mitä puhun. Saa nähdä saanko vielä jossain vaiheessa jonkun oivalluksen tähän liittyen ja keksin mikä tässä tilanteessa toimii vai onko vaan nyt omastakin todellisesta kokemuksesta todettava, että perustavanlaatuisempaa muutosta yleisesti opetusmenetelmiin tai itse asiassa oppimisen mahdollistamiseen täälläkin kolkassa kaivattaisiin. Kovin kokeelliseksi en ole itsekään tuolla ryhtynyt vaan kahlannut läpi opetusmateriaalia netissä ja joistain kirjoista ja koittanut harjoitteita tunnilla. Hieno kokemus siis ehdottomasti päästä näkemään koulutyötä tästä näkökulmasta.
Tällä viikolla lepäilin pari päivää kotona sairastaen. Joku vatsapöpö pääsi iskemään ja veti voimattomaksi, onneksi meni kuitenkin ohi nopeasti. Tänään olin jo takaisin töissä. Töihin palatessa siellä olikin aikamoista tohinaa. Nyt valmistaudutaan jo kovaa vauhtia maaliskuussa alkavaan uuteen lukukauteen. Suurin osa kirjoista käsittääkseni mm. tehdään ja painetaan tuolla itse ja mun tehtävänä on viime päivinä ollut vähän korjailla englanninkirjoja. Töihin mennessä ei oikein ikinä tiedä mitä päivä tuo tullessaa, tekemiset voi vaihtua nopeasti. Aika ei ainakaan käy pitkäksi. Ja asiat täytyy aina tehdä rápido - nopeasti.
Saksalaiset työkaverit
Virvoketta työn lomassa
Tulipa muuten vastaan, että ravintolapäivänä tulevana sunnuntaina näyttäisi Helsingissä olevan Perulaista ruokaa tarjolla Helsingin keskustassa, ihmeessä kokeilemaan, tässä linkki tapahtumaan. Cevicheä, causaa ja chicha moradaa ainakin suosittelen lämpimästi. Chicha morada on mustaherukkamehun väristä juomaa, jota keitellään tummasta maissista sekä muista mausteista ja höysteistä Shamassakin usein virvokkeeksi, ihanaa. Ja täytyykin samaan syssyyn suositella Turussa päin oleileville toista tärppiä ravintolapäiväksi, Reaktoriruokaa Ukrainasta, herkullisia makuelämyksiä kokemalla tulee samalla tukeneeksi kestävän kehityksen opiskelijoiden reissua Ukrainaan ja siellä Tshernobyliin saakka. :)
Viime viikolla pääasialliset työtehtävät muuttuivat kun aloitettiin suunnittelemaan ympäristökasvatusprojektia. Tarkoitus on siis toteuttaa projekti, johon koko Shaman koulu osallistuu. Tavoitteena on edistää oppilaiden ja henkilökunnan ympäristöherkkyyden, -tietoisuuden ja vastuullisuuden lisääntymistä. Projekti tulee pitämään sisällään tiedon jakamista erilaisin menetelmin ja lisäksi ohjelmaan sisällytetään konkreettista tekemistä, kuten ympäristön siivoamista roskista, muuta kierrätykseen liittyvää sekä puiden istuttamista läheiselle kukkulalle. Täällä on aikaisemminkin tehty vastaavanlainen projekti ja nyt olisi tarkoitus jatkaa ja vähän laajentaa hommaa. Tosi innostavaa työtä, haasteellista myös.
Ympäristökasvatus on kiinnostava aihe, johon olen opinnoissa osittain suuntautunutkin. Minun tehtävänä on suunnitteluun ja opetukseen osallistumisen lisäksi koittaa keksiä myös jotain rahoituslähteitä projektille. Täytyy siis kartoitella mitä mahdollisia tahoja Suomessa voisi olla, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan pienellä summalla perulaisen koulun ympäristökasvatuksen toteuttamiseen. Saa vinkata jos tulee mieleen jotain. :) Täällä päässä on tarkoitus tehdä yhteistyötä ainakin kunnan kanssa. Ajattelin, että projektin puitteissa olisi kiinnostavaa myös tehdä yhteistyötä suomalaisen koulun kanssa, tiedonvaihtoa ja ymmärrystä haasteista erilaisessa kulttuurissa kummallekin osapuolelle.
Tätä kukkulaa olisi tarkoitus vihertää
Ympäristöongelmat ovatkin täällä Limassa ja tällä San Juan de Luriganchon alueella moninaisia. Itselle ensimmäisenä pisti silmään kuivuus ja vähäinen vehreys. Liman kaupunki sijaitsee Andien vuoriston ja Tyynenmeren väliin jäävällä rannikkoautiomaalla. Sateet jäävät pasaatituulten vuoksi Andien itäpuolelle, eivätkä juuri koskaan saavuta rannikkoa. Ilman vettä vehreyttä ei luonnostaan juuri ole ja vehreyden ja kasvien puute taas mm. pitää ilmanlaadun heikkona ja edistää eroosiota. Jätehuollon tila koko kaupungissa on itselle vielä pääosin hämärän peitossa, mutta käytännön tasolla havainnoiden homma toimii asukkaiden kannalta periaatteessa samoin kuin Suomessakin, jäteauto kiertää muutaman kerran viikossa noutamassa kotitalousjätteet. Jäteastioita ei juurikaan kuitenkaan ole käytössä ja sen vuoksi on tavallista jättää jätteet kadulle odottamaan kuljetusta. Alueen lukuisat kulkukoirat tietysti käyvät roskapussien kimppuun ruuan toivossa ja levittävät jätteitä ympäristöön. Alueella pyritään kyllä kampanjoimaan roskien kadulle jättämistä vastaan ja toivotaan että jätteet tuotaisiin suoraan jäteautoille niiden kiertäessä. Jätteiden polttaminen ei vaikuta olevan kovin tavallista vaikka silloin tällöin palavia jäteläjiä kyllä näkee ja haistaa. Eri jakeita on jonkin verran mahdollista kierrättää. On jonkunlaisia kierrätyskeskuksia, joihin mm. muovipullot ja metallitölkit voi viedä ja niistä saa painon mukaan korvauksen. Täällä Shamassa nämä eri jakeet erotellaan ja kierrätetään. Mm. näihin seikkoihin on mukava päästä pureutumaan lisää projektin myötä.
Ympäristökasvatusprojektin lisäksi pyysivät myös etsimään uusia vapaaehtoisia jatkamaan mm. tuon ympäristökasvatusprojektin parissa kun minun harjoitteluni päättyy. Koulut alkavat täällä maaliskuussa kesäloman jälkeen ja minun harjoittelu päättyy jo huhtikuun alussa, joten itse ehdin osallistumaan toteutukseen vain vähän aikaa. Joten jos lukijoista löytyy kiinnostuneita vapaaehtoishommasta Perussa niin olkaa yhteydessä, sanaa saa levittää.
Muuten päivät viime viikkoina ovat taas hujahtaneet ihmeellisen nopeasti. Illat työpäivien jälkeen sujuu enimmäkseen kotosalla, mutta viikonloppuisin on mukava päästä tutustumaan kaupunkiin. Viime viikonloppuna käytiin kuuntelemassa perulaista musiikkia mm. marinera-tyyppistä sekä valsseja, tulevana viikonloppuna kenties ensimmäistä kertaa salsaamaan.
Ja niin tuli päätökseen työharjoittelu Shamassa. Viimeiset viikot olikin melkoisen työntäyteisiä vielä. Järjestelin asioita ympäristökasvatusprojektin parissa, viimeistelin alustavaa suunnitelmaa tai ainakin ehdotuksia koko vuoden aktiviteeteista, viestittelin suomalaisen koulun kanssa kun vaihdettiin kuvia ja tietoa toiminnoistamme, jotta projektiin saatiin kansainvälistä näkökulmaa, lähettelin tiedusteluja rahoitukseen liittyen ja koitin kovasti miettiä mitä sen asian suhteen vielä voisi tehdä, saa nähdä jatkanko sitä hommaa vielä töiden päättymisen jälkeenkin. Koulun oppilaille annettiin myös tehtävä lauantaina 29.3. olleen Earth Hour:n liittyen, heidän tuli ottaa kuvia energiansäästötoimenpiteistä kotonaan ja kirjoitella ideoita miten säästää sähköä ja vettä. Hienoja dokumentaatioita saatiin siis iso läjä ja eri luokka-asteilta valittiin parhaita töitä palkittaviksi. Viimeisenä päivänä pidin vielä koko koululle lyhyen tuokion projektiin liittyen ja sain pienen läksiäislahjan ja paljon lämpimiä haleja. Hyvät, vaikkakin vähän sekavat fiilikset oli lähdön jälkeen. Menen Shamaan kyllä vielä käymään tällä viikolla ja varmasti uudestaan vielä ennen Suomeen paluuta kesäkuussa. Paljon opin siellä, täytyy kirjoitella mietteitä koko kokemuksesta vielä lisää.
Viime lauantaina istuttiin iltaa ystävien ja tuttavien kanssa työharjoittelun päättymisen ja reissuunlähdön kunniaksi. Vielä tämän viikon vietän Limassa, mutta sitten ainakin joksikin aikaa karistan Liman pölyt ja saasteet olkapäiltä, nappaan rinkan selkään ja lähden katsastamaan Perun muuta antia. Vielä en tosin tiedä minne, mutta eiköhän se reissufiilis ala tästä kohota kun muutaman päivän päästä hyppää bussiin ja pääsee sukeltamaan ihan toisennäköisiin maisemiin.
